perjantai, 31. heinäkuu 2009

viikonloppu

Päättämätön olisiko innostunut vai mitä? Kirjoittaminen on mulle tosi tärkeää ja siksi blogejakin jo muutama. Mutta vanhanaikaisena; kynä ja paperi on nopeasti esille otettavissa... Kuitenkin harmittaa ku kaikki ajatukset ja VUODATUKSET ja PURKAUKSET levällään. Joskus se pelkkä vanhojen lukeminen riittää.

 

Elämä on vallan kuperkeikkaa heittäny muutamassa vuodessa! Miettimistä riittää,mutta mitään valmista en aikaiseksi saa. Luonne kun on se täydellisyyteen pyrkivä, ja periksi en anna pirullakaanSilmänisku.

30 vuotta kestänyt parisuhde nitisee, lapset aikuistuu, työelämä taakse jäänyt, työkyvyttömyyseläke viskoo senttejään. Oma paikka hukassa, 20-kymppisen varmuus lapsella(en kadehdi, mutta voi kun pystyisin neuvomaan/auttamaan/tukemaan ja harmittaa ku en jaksa/osaa/kykene).

Sääliä en kaipaa varsinkaan tietämättömiltä ihmisiltä. Siippa esiintyy ja hakee huomionsa  sillä tavalla muualta. Opettanut olen pikkupoikaa 16-vuotiaasta alkaen ja nyt kuuntelen tämän jorinoita ja omaa "fiksuutta". Minä en sitä huomiota ja kehua osaa ja halua antaa kuin kolmelle omalle lapselleni.  Miten monin erin tavoin onkaan onnistunut minut ja lapset pettämään. Uppouduin työhöni ja unohdin jatkuvan vahtimisen, ja tulos sitten surkea. Fiksu anoppi joutuu valitettavasti huolehtimaan edelleen keskiikäisestä pojastaan monin eri tavoin. Me tullaan kyllä hyvin toimeenHymy.

Onko se kuitenkaan oikein, sitähän aina tulee mietittyä, varsinkin kun ei jaksa itselleen järjestää mukavaa tekemistä kuukauteen. Onneksi on hyviä ystäviä...

 

tiistai, 30. syyskuu 2008

tiistaihan se taas

Nyt jännittää...ja pelottaa. Pitkästä aikaa yhteyttä otti semmoinen pitkäaikainen tuttu. Eihän siinä mitään, mukavaa, mutta kun jo aikanaan polvia tärisytti ja tavallaan olin tyytyväinen kun tapaamiset työasioiden merkeissä loppui.

Avomiehen paskasotkuja selvittäessä, 15 vuoden aikana useamman kerran jo, eilen repesi hermo kokonaan. Ja tuliko tämä sitten just sopivaan saumaan. Joo. mähän lähdin täysillä mukaan. MUTTA toinen puoli taitaa ihan järjissään olla ja ihan kuulumisia kyselee. Nyt jo mietin pelotinko äkillisellä innolla= kaksi meiliä. Kavereita mä oikeesti tarvin ja haluunkin , noin järjellä aatellen.....mut.

Harjoittelen vapaaherrattarena oloa ja kohta pitäis se ruoka saada pöytään. Puhumattakaan kauppalistasta yms. TAIDAN ottaa lasillisen punaviiniä, jos siitä se hetkellinen helpotus ja tällä kertaa järkevöityminen Ehkä se tästä :)

perjantai, 26. syyskuu 2008

pe aamupäivä

Ja miksi en voi kirjoittaa sylissä!!!! Äköittää! Jotain vikaa näppäripuolella, näin pöydällä onnistuu..

Hiljaista kuin huopatossutehtaassa. A2 nukkuu vapaapäiväänsä, kunnes ilkeä äiti menee herättämään, kohta... Huomiseksi siirsin vieraita ja yöllä palellessani muistin että A3:n kummit kutsumatta synttäreille, varmaan sit ens vkl, eihän täss muuten kerkee.

Itselleni taas lupasin et annan siipan touhuilla ja toistella omiaan, kunhan ei taas (51 kerta) sotke perheen rahaasioita. Touhuuhan se myös perheen hyväksikin...ja vaativa aikaavievä ammatti. Minunhan SE pitäisi tietää. Melkoisen kyyniseksi olen muuttunut joissakin asioissa..

Mutta huomiseksi PP eli piirakkaa ja punaviiniä: M kyseli et mitäs meinaat ja sanoin  ihan normaalit sisällä. Elokuun lopussa istuttiin nimittäin rapubileissä ulkona pitkälle yön puolelle fleecet niskassa. Nyt aattelin punaviiniä ja feta-ja meksikolaista piirakkaa, ehkä salaattii, jotain perusmallia. A:t varmaankin kotosalla, joten heillekin juotavaa Kokista varmaan.

keskiviikko, 24. syyskuu 2008

keskiviikkoilta

Ihan yhtäkkiä juolahti mieleen että olenhan mä johonkin kirjoitellutkin, mutta ku just just koneelle pääsee nykyään postin lukemaan. Töissähän se ennen tuli hoidettua. Nyt slomalla ja eläkepäivät häämöttävät. Viimeksi pari vuotta sitten täysin tietämättömänä tulevista asioista; yrityskaupoista työpaikan ´pakko`vaihdosta sairauden pahenemisesta jne. Onneksi ihminen ei tiedä tulevaisuuttaan etukäteen.

Kuitenkin tällä hetkellä p-tuolissa istuen mieli levollinen ja tulevaisuutta jotenkin jopa odottaen. Työstressi jäi sitten suunnitellusti kuukausi sitten, kuntoutuslaitoksessa 3 viikkoa ja nyt virkeänä kotona uutta aloittamassa.

Naurattaa kun luin edellisiä, ihan kun ne olis eilen sattuneet. Mutta tänä iltana yksin kotona...tai tuo a2 huoneessaan nukkumassa varmaankin. A1 on koulutuksessa ja a3 lähetti juuri viestin et läksyt tehty ja tässä tapauksessa tulee 9. A1 varasi auton loppuillaksi ja armas lähti työhön vielä takaisin KÄYMÄÄN.

Huomenaamuna keskussairaalaan aamulla lääketiputukseen ja sit vaan toivotaan et suoni löytyis heti koska parturiTiinan varasin jo 6 vk sitten.

Minnalle kyllä soitan vielä ennen suihkua vklopusta, jolloin pitäisi kohdata. Mut kun kerran tänne taas löysin, tulen uudestaan....vai miten siinä biisissä sanotaan. Mulla soi kyllä Meryl Streep ja Mamma Mian soundtrack taustalla.

maanantai, 28. elokuu 2006

se maanantai

piti sanoa viel eilen et löysin kirppikselt Kosmos-teekupit! Näitä oli meillä kotona kun mä olin lapsi. Jotenkin oon ihmetellyt Arabiatavaran keräämistä, mutta nyt kolahti kerralla! Se on se tunnearvo.. kai? Näitä mä kuitenkin haluaisin katsella omassa kodissanikin.

Nyt lähti kutsut hämybileisiin ens viikonloppuna!! Edelleen ruokalista hukassa. Mies jo toivoi jotain helppoa ettei tulisi liikaa hommaa.... Saas nyt kattoo