Nyt jännittää...ja pelottaa. Pitkästä aikaa yhteyttä otti semmoinen pitkäaikainen tuttu. Eihän siinä mitään, mukavaa, mutta kun jo aikanaan polvia tärisytti ja tavallaan olin tyytyväinen kun tapaamiset työasioiden merkeissä loppui.

Avomiehen paskasotkuja selvittäessä, 15 vuoden aikana useamman kerran jo, eilen repesi hermo kokonaan. Ja tuliko tämä sitten just sopivaan saumaan. Joo. mähän lähdin täysillä mukaan. MUTTA toinen puoli taitaa ihan järjissään olla ja ihan kuulumisia kyselee. Nyt jo mietin pelotinko äkillisellä innolla= kaksi meiliä. Kavereita mä oikeesti tarvin ja haluunkin , noin järjellä aatellen.....mut.

Harjoittelen vapaaherrattarena oloa ja kohta pitäis se ruoka saada pöytään. Puhumattakaan kauppalistasta yms. TAIDAN ottaa lasillisen punaviiniä, jos siitä se hetkellinen helpotus ja tällä kertaa järkevöityminen Ehkä se tästä :)